Uusi tutkimus vuodelta 2022 on analysoinut tuulivoimaloiden vaikutusta luonnon ekosysteemeihin ja monimuotoisuuteen. Sen perusteella jopa 25 % tuulivoimaloista oli kannattamattomia, jos ne joutuisivat maksamaan korvausta aiheuttamastaan tuhosta.
PSL Ry huomio: Tämä luku olisi todennäköisesti huomattavasti korkeampi, jos selvityksen kustannuslaskelmissa olisi huomioitu purkamisen todelliset kulut ja markkinahinta siirtolinjojen alle jäävän maan suhteen. Laskelmassa on käytetty STY:n 60–120 000 €/voimala purkukustannusarviota, vaikka todelliset purkukulut, ml. perustusten purkaminen, ovat noin 500–700 000 €/voimala.
Tällä hetkellä tuulivoimayhtiöt maksavat korvaavat siirtolinjan alle jäävän maan kertakorvauksella, noin 230–400 €/ha, eivät markkinahintaa. Tekstistä ei myöskään selvinnyt, onko pinta-aluearvioissa huomioitu siirtolinjojen (tai tuulivoiman vuoksi rakennettavien kantaverkkojen) alle jäävän metsän häviäminen.
Tiivistelmä: Ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato ovat tällä hetkellä suurimpia ihmiskuntaan vaikuttuvia ympäristöuhkia. Yksi tapa lievittää ilmastonmuutosta on rakentaa enemmän tuulivoimaa. Suomessa rakenteilla tai suunnittelussa olevat tuulivoimalat tulevat melkein kymmenkertaistamaan Suomessa sijaitsevan tuulivoimakapasiteetin.
Samalla kun lisää tuulivoimaa rakennetaan, myös tuulivoimaloista aiheutuvat negatiiviset vaikutukset biodiversiteettiin lisääntyvät. Tuulivoimalat aiheuttavat muun muassa habitaattikatoa, kuolleisuutta linnuissa, habitaattien pirstaloitumista sekä välttelevää käyttäytymistä villieläimissä. Tätä konfliktia kahden halutun ympäristötavoitteen välillä voidaan kutsua vihreä-vihreä dilemmaksi.
Tämä tutkielma tarkastelee Suomessa sijaitsevien tuulivoimaloiden vaikutuksia habitaatteihin, sekä habitaattien syrjäyttämisestä maksettavan veron suuruutta vihreä-vihreä dilemman ratkaisemiseksi. Tutkielmassa hyödynnetään paikkatietoaineistoja Suomessa sijaitsevista tuotannossa ja tulossa olevista tuulivoimaloista, sekä habitaattiaineistoja jotta saamme selville mitä habitaatteja tuulivoimalat syrjäyttävät.
Tämän lisäksi tuotannossa oleville tuulivoimaloille tehtiin kustannus-hyöty analyysi mahdollisen habitaattiveron suuruuden selvittämiseksi, joka tekisi 10 tai 25 % vähiten tuottavista tuulivoimaloista habitaattivaikutukseen nähden kannattamattomia.
Tutkielmassa laskettiin kaksi erilaista veroa, joista toinen perustuu syrjäytyneen habitaatin määrään ja toinen syrjäytyneen habitaatin laatuun. Habitaattien laadun määrittämiseksi käytettiin apuna EU habitaattien punaista kirjaa, jonka perusteella habitaateille tehtiin priorisointijärjestelmä. Järjestelmän perusteella kullekin tuulivoimalalle annettiin tietty määrä habitaattipisteitä, perustuen kunkin voimalan takia syrjäytyneisiin habitaatteihin.
Tutkielman tuloksien mukaan Suomessa sijaitsevat tuulivoimalat syrjäyttävät pääasiassa metsähabitaatteja. Toisiksi yleisin syrjäytyneet habitaatit olivat merihabitaatit, sekä kolmanneksi yleisimpiä olivat suohabitaatit.
Suurin osa syrjäytyneistä habitaateista eivät olleet uhanalaisimpia priorisointijärjestelmän mukaan, mutta tuulivoimaloiden syrjäyttämiin habitaatteihin tulisi kiinnittää huomiota, sillä tuulivoimalat syrjäyttivät jonkin verran uhanalaisina pidettyjä habitaatteja. Lisäksi priorisointijärjestelmä on puutteellinen, joten emme voi tehdä liian tarkkoja johtopäätöksiä tuulivoimaloiden syrjäyttämien habitaattien tilasta.
Tässä tutkielmassa tarkastellut kaksi erilaista veroa tekivät molemmat pääosin samoista tuulipuistoista kannattamattomia, joten tiettyjen tuulipuistojen tuotot olivat alhaisia verrattuna niiden habitaattivaikutukseen. Habitaattiveron määrä, joka teki 10 % tuulipuistoista kannattamattomia, oli 1,6 miljoonaa €/ha, kun korkeampi veroaste, joka teki 25 % tuulivoimaloista kannattamattomiksi oli 2,5 miljoonaa €/ha.
Habitaatin laatuun perustuva vero oli 510 000 € habitaattipistettä kohden alemman veroasteen osalta ja 750 000 € habitaattipistettä kohden korkeammalla verolla. Laatuun perustuva habitaattivero Suomen tuulivoimaloissa olisi tämän opinnäytetyön laskelmien mukaan keskimäärin 1,75 miljoonaa €/ha alemmalla veroasteella ja 2,3 miljoonaa €/ha korkeammalla veroasteella.
Habitaattivero voi olla yksi ratkaisu vihreä-vihreä dilemman ratkaisemiseen. Tässä tutkielmassa esitetyt verot ovat huomattavasti korkeammat kuin Suomessa arvioidut elinympäristön ennallistamiskustannukset, jotka ovat noin 8000–15000 €/ha elinympäristöstä riippuen.
Habitaattiveron on kuitenkin oltava riittävän korkea, jotta se vaikuttaisi tuulipuistojen kehittäjien taloudelliseen päätöksentekoon. Jos kyseinen habitaattivero otettaisiin käyttöön, olisi parasta miettiä tarkemmin mitä verolla halutaan saavuttaa, joka vaikuttaa myös veron suuruuteen. Jotta vero olisi kattavampi kaikenlainen habitaatteja syrjäyttävä toiminta tulisi sisällyttää veroon, sen sijaan että vero koskisi ainoastaan tuulivoimaloita.