02.06.2023
Luin kolumninne Iltalehdessä, ja se herätti miettimään, miksi kolumni sisälsi niin syvää halveksuntaa maaseudulla/haja-asutus-alueilla asuvia ihmisiä kohtaan. Siis ihmisiä, joiden oletetaan äänestäneen Perussuomalaisia, perusteena puhdas viha Vihreää Siirtymää kohtaan. Oikeasti? https://www.iltalehti.fi/…/6ec6fa5c-0e58-42c5-b011…
Kolumnissa nostatettiin tuulivoimarakentamista, mutta unohdettiin/ ohitettiin täydellisesti se, miksi erityisesti maatuulivoiman rakentaminen aiheuttaa kritiikkiä. Ymmärrän, että EVA:n ei tarvitse miettiä kritiikin syitä, ja että tuulivoimayhtiöiden etujärjestö Suomen Tuulivoimayhdistys Ry (STY) luonnollisesti keskustelee asioista puhtaasti omista lähtö-kohdistaan.
Harva ihminen kritisoi tuulivoiman nykyrakentamista siksi, että vihaa Vihreää Siirtymää, vaan siksi, että Suomessa tuulivoima-rakentamista ei koordinoi ja kokonaisvaltaisesti arvioi mikään taho, ja lainsäädäntö joko puuttuu tai on vanhentunut. Suurin osa ihmisistä, jotka nostavat esille kritiikkiä, haluavat korjata tuulivoima-rakentamisen erittäin merkittävät ongelmat.
Olen seurannut ja perehtynyt tuulivoimarakentamiseen. Alla on muutama kappale tekstiä, joihin toivoisin, että perehdytte. Kirjoitus ei ole suinkaan kattava otos haasteista/korjattavista asioista, mutta antaa kuvan millaisista asioista on kyse.
————————————————————————–
Tuulivoima on osa Suomen energiapalettia. Haasteena on, ettei sen rakentamista ohjata ja koordinoida riittävällä tavalla, sijaintia ja vaikutuksia arvioida kokonaisvaltaisesti, yhtenäiset ohjeet puuttuvat, eikä rakentamisen reunaehdot ole kunnossa.
Eräät tahot väittävät, että tuulivoimarakentamiselle ei voida asettaa reunaehtoja/korjausvaatimuksia, sillä muuten tuulivoima-investoinnit eivät toteudu. Tämä ei pidä paikkaansa, vaikka luonnollisesti etujärjestö STY sekä tuulivoimayhtiöt, ml. Voimaa Tuulesta-ryhmittymä esittävät asian niin.
STY viestii, että säätely on Suomessa hyvällä tolalla, ja muutokset estävät/hidastavat investointeja. STY listaa joukon lakeja (mm. Kauppalehden kirjoituksessaan ’Tuulivoima on hyvin säädeltyä), joita tv-rakentaminen noudattaa. Todellisuudessa tilanne on hyvin erilainen: merkittävää osaa laiesta ei noudateta lain hengessä (esim. lunastuslaki), niitä rikotaan (esim. luonnonsuojelulaki) tai ne ovat ns kuolleita kirjaimia (esim. naapuruussuhdelaki). Yhtiöt eivät halua vastuulleen rajoituksia tai mahdollisia kustannuksia.
Nykyinen lähes kaoottisuuden mittakaavat saava tv-rakentaminen ilman ohjausta ja ajantasaista lainsäädäntöä ei ole Suomen edun mukaista. Nykytilanne ei ole järkevää, vaan suorastaan vahingollista Suomelle. Seuraava AVI:n blogi kannattaa lukea.
Aiheellisesti voisi kysyä, että vihaavatko AVI:n työntekijät Vihreää Siirtymää?
https://avi.fi/…/tuoko-tuuli-eramaasta-huudon-vaienneen…
Euroopanlaajuisesti, myös Suomessa, on pula hyvistä tuulivoima-kohteista – ts. investointeja tulee, vaikka niille asetettaisiin joitakin ehtoja, kuten useissa muissakin maissa on tehty. Suomi on jo nyt poikkeuksellisen edullinen tv-investointikohde.
• Tv-investoinnit ovat erittäin kannattavia tällä hetkellä – kulut ja korvaukset ovat äärimmäisen pienet verrattuna tuottoon. Esim MTK arvioi, että 5 senttiä/kWh sähkön hinnalla kulut ja korvaukset ovat vain max 3–5 % tuottoon verrattuna.
• Suomessa on Eurooppalaisittain poikkeuksellisen hyvä kantaverkko – tämä houkuttelee investointeja. Mm. Saksassa kantaverkon rakennus oli jäissä noin kaksi vuotta, sillä maanomistajien kanssa neuvoteltiin korvauksista. Nyt maanomistajat ovat saaneet itseään tyydyttävän sopimuksen aikaiseksi. Suomessa tilanne on lunastuslain ja sen soveltamisen suhteen heikko – Ruotsissa korvaus on yli markkinahinnan, mutta se ei heikennä investointeja Ruotsissa.
Tanskassa on otettu käyttöön ns. tuottajamaksu eli yhtiöt joutuvat osallistumaan v. 2023 alusta lähtien kantaverkon rakentamiseen. Tavoitteena on jakaa kustannuksia (eli kohtuullistaa sähkön siirtomaksuja, jotka lopulta lankeavat kuluttajille) ja kannustaa yhtiöitä rakentamaan alueille, jotka eivät vaadi kalliin kantaverkon rakentamista/vahvistamista. Tuottajamaksu keventäisi yhteiskunnan kustannuspainetta. Merituulivoiman kytkeminen kantaverkkoon uhkaa nostaa investointikustannukset 15 miljardiin euroon.
Tuulivoimarakentaminen ei ole ympäristöluvan varaista toimintaa kuten muu teollisuus. Tästä puutteesta johtuen kunnilla ei ole mahdollisuutta seurata ja puuttua voimaloiden toimintaan, jos ne aiheuttavat esim. meluongelmia. Yhtiöt eivät missään nimessä halua ympäristölupaa, sillä sen turvin kunnat ja asukkaat voisivat valvoa ja tarpeen vaatiessa puuttua voimaloiden toimintaan (esim. voimaloiden hidastaminen tietyissä olosuhteissa melutason laskemiseksi, jne) sillä niiden tuotto heikkenisi. Esimerkiksi Ilmatar yhtiö on kyseenalaistanut kunnan ja hallinto-oikeuden määräämän ympäristöluvan Leppävirralla, viemällä lupavaatimuksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Käytössä oleva melumallinnuksen ohje ei ole luotettava määrittämään vähimmäisetäisyyttä asunnon ja voimalan välille. 1) Ohjeiden laatijan Hannu Nykäsen mukaan nykyohjeissa on merkittäviä puutteita, joka johtaa melutason ja siten suojaetäisyyden aliarviointiin, ja 2) Mallinnusohjeita ei aina noudateta (tahallaan/tahattomasti). Yhtiöt väittävät usein, että melutaso heikkenee riittävästi (alle tuulivoimameluasetuksen toimenpiderajojen) 600-800 m etäisyydellä voimalasta. Samaan aikaan Suomessa on melumittauksilla todettu että melutasot ylittyvät 1.5-2.2 km etäisyydellä.
Tilanne on poikkeuksellisen haastava, sillä Suomessa ei ole vähimmäissuojaetäisyyttä asunnon ja voimalan välillä. Olisi tärkeätä, että Suomeen asetettaisiin vähimmäissuoja, jota täydennetään aina päivitetyillä melumallinnuksilla (ja niiden riippumattomalla arvioinnilla), jotta asukkaat eivät joudu kohtuuttomaan tilanteeseen tuulivoimamelun vuoksi. Voimaloita ei voi rakentamisen jälkeen siirtää, ja korjaustoimenpiteiden vaatiminen johtaa oikeudenkäynteihin.
Maisemavaikutuksten arvioinnin ohjeet vaativat myös päivitystä – niin toteaa ohjeiden laatija maisema-arkkitehti Emilia Weckman. Kuten melumallinnuksen ohjeet, ne on laadittu merkittävästi pienemmille voimaloille, ja merkittävästi vähäisemmälle voimala ja voimala-alue määrälle. Tällä hetkellä isoja voimala-alueita suunnitellaan aivan Kansallispuistojen viereen (esim. Leivonmäen ja Pyhähäkin kansallispuistot), puhumattakaan asutuksesta ja muusta liiketoiminnasta, joka nojaa luontoon ja matkailuun. https://www.sttinfo.fi/…/uusi-ohjeistus…
Luontoselvitykset ovat yleensä riittämättömät. Vain osa hankkeista käy läpi ns YVA-selvityksen, muut ovat kunnan ohjaamia. Luken tutkijat ja monet muut tahot ovat nostaneet selvitysten heikkoudet esille. Niitä tehdään myös ns copy paste-tyylillä. ELY:llä ei valitettavasti ole riittävästi resursseja valvoa lukuisten tuhansien hehtaarien kokoisten hankkeiden YVA-selvitysten toteutumista. Luonnonsuojelulain noudattaminen (esim. maakotkan ja metsäpeuran suhteen) on jatkuvasti koetuksella.
Suomessa ei ole lakisääteistä voimaloiden purkurahastoa – tällä hetkellä osalla voimaloista ei ole mitään purkuvakuutta. Purkuvakuuden koko ei myöskään vastaa todellisia purku-kustannuksia. Lisäksi Suomessa, tosin kuin esim. Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja pitkälti USAssa, voimaloiden perustuksia ei tarvitse purkaa, vaan tuhansien tonnien betoni-teräsperustukset jätetään säästösyistä maahan (metsiin) ja maisemoidaan. Suomen lainsäädäntö tulee saattaa ajan tasalle tässäkin suhteessa. Seuraavassa selvityksessä verrataan Suomen lainsäädäntöä lukusiin muihin maihin. https://www.sttinfo.fi/…/tuulivoimalan-perustusten…
Liityntälinjat (voimala-alueen ja kantaverkon välillä) aiheuttavat voimaloiden perustusten ja huoltoteiden lisäksi merkittävää metsäkatoa, hiilinielun heikentämistä ja luontoalueiden pirstaloitumista. Tuulivoimarakentamista metsään tulee vähentää, ja kaiken rakentamisen tulee tapahtua metsiä ja luontoa säästävästi.
Seuraavassa selvityksessä metsä-luontoasioita on esitetty joistakin näkökulmista lähtien perusteellisemmin, laskelmin ja lähdeviittein.
https://pelastetaansuomenluonto.fi/…/naemmeko-metsaa…/
Ruotsissa tehtyjen laajojen selvitysten (satoja tuhansia kauppoja/ selvitys) perusteella tuulivoimalat laskevat kiinteistöjen arvoa 8 km etäisyydelle asti, eniten etäisyydellä 0-2 km. STY:n teettämä selvitys kattoi vain noin 1000 toteutunutta kauppaa, eikä huomioinut sitä, että kiinteistön myynti estyy ja asunnon vakuusarvo laskee (pankkien mukaan). Tanskassa kiinteistön arvon alennus korvataan, tosin korvaustaso on liian alhainen.
Kiinteistöveromalli ei ole kunnille suosiollinen. Merituulivoiman suhteen yhtiöt ovat puolestaan lobanneet niin, että sen osalta mallia muutettaisiin kiinteisöveron alentamiseksi (perustusten rakentaminen kalliimpaa, nostaa veroa) ja nykyhallitus on tehnyt esityksen sen muuttamiseksi. Tätä ei ole kuitenkaan hyväksytty. Toinen verotukseen liittyvä asia on yhteisöverotus – mankala-periaate, emo-tytäryhtiö velkajärjestelyt, normi poistot. Tällä hetkellä yhtiöille ei mm. edellä mainittujen syiden takia jää juurikaan verotettavaa. Ulkomaiset metsärahastot kykenevät verotuksen välttämään, sama tilanne tuulivoimalla.
Yhteenvetona: Aivan minimivaatimuksena tuulivoimarakentaminen tulee saattaa ympäristöluvan varaiseksi toiminnaksi, melu-, välke ja maisemavaikutusten arvioinnin ohjeet tulee päivittää, purkamisen ja kierrätyksen lainsäädäntö laittaa kuntoon (ml lakisääteinen purku-rahasto ja perustusten purkaminen), vähimmäissuojaetäisyys asettaa, lunastuslaki ja sen soveltaminen (liityntälinjat, kantaverkot) kuntoon, ja minimoida metsä-luonnon pirstaloituminen ja vaatia maakaapelointia. Kantaverkon rakentamiskustannusten erittäin merkittävä nousu ei voi jäädä julkisyhteisön vastuulle.
Riikka Rajalahti
MMT, Multia-Jyväskylä