19.10.2026
Suomen on voitava säätää omista luonnonvaroistaan ja sähköverkoistaan ilman miljardikorvausten uhkaa
Suomessa suunnitellaan parhaillaan suuria datakeskusinvestointeja. Samalla on jäänyt liian vähälle huomiolle kysymys siitä, millaisia oikeuksia kansainväliset sijoittajansuojasopimukset antavat näiden hankkeiden ulkomaisille omistajille – ja voivatko ne vaikeuttaa Suomen mahdollisuuksia muuttaa lainsäädäntöään myöhemmin.
Varoittava esimerkki on jo olemassa.
Vuonna 2024 sähköverkkoyhtiö Carunan ulkomaiset omistajat käynnistivät Suomen valtiota vastaan kansainvälisen välimiesmenettelyn. Carunan omistajat vaativat yli kahden miljardin euron korvauksia, koska Energiavirasto muutti sähkönsiirtoyhtiöiden sallittujen tuottojen laskentaa hillitäkseen sähkön siirtohintojen nousua.
Kyse ei ole vielä tuomituista korvauksista vaan vaatimuksesta. Mutta jo vaatimus osoittaa, millaisille taloudellisille riskeille valtio voi altistua yrittäessään suojella suomalaisia sähkönkäyttäjiä.
Kanteen perustana on kansainvälinen energiaperuskirjasopimus (Energy Charter Treaty, ECT), joka antaa ulkomaisille sijoittajille mahdollisuuden vaatia valtioilta korvauksia kansainvälisessä välimiesmenettelyssä.
**
Euroopan unioni erosi sopimuksesta kesäkuussa 2025. Suomi jäi kuitenkin sopimuksen osapuoleksi, minkä vuoksi Euroopan komissio käynnisti Suomea vastaan rikkomusmenettelyn tammikuussa 2026.
Hallitus valmistelee nyt Suomen irtautumista sopimuksesta. Se on vietävä loppuun mahdollisimman nopeasti.
**
Datakeskusten kohdalla kysymys voi nousta vielä huomattavasti suuremmaksi.
Suomeen suunnitellut datakeskukset voivat vaatia valtavia määriä sähköä, verkkokapasiteettia, maa-alueita ja jäähdytysvettä. Suomen on pystyttävä tarvittaessa muuttamaan niiden liittymisehtoja, kustannusvastuita, vedenkäyttöä, ympäristövaatimuksia ja sähkönkäytön sääntelyä.
Energiaperuskirjasopimus ei automaattisesti suojaa pelkkiä datakeskuksia, mutta niiden energiaan liittyvät investoinnit ja muut sijoittajansuojasopimukset voivat synnyttää vastaavia oikeudellisia riskejä.
Jos Suomi myöhemmin toteaa, että datakeskusten on maksettava nykyistä suurempi osuus aiheuttamistaan sähköverkkokustannuksista tai että niiden vedenkäyttöä on rajoitettava, voiko ulkomainen sijoittaja ryhtyä vaatimaan korvauksia?
Tämä riski pitää selvittää ennen kuin Suomeen syntyy lisää uusia, mittavia investointisidonnaisuuksia.
Nykyisten Googlien ja Microsoftien sopimusten kanssa voidaan olla jo syvässä vedessä:
energiaperuskirjasopimuksen irtisanominen ei välittömästi poista jo tehtyjen investointien suojaa. Sopimuksessa on 20 vuoden jälkisuojalauseke.
**
Suomen on irtauduttava energiaperuskirjasopimuksesta, selvitettävä muiden sijoittajansuojasopimusten riskit ja ryhdyttävä toimiin niiden poistamiseksi.
Meidän on voitava päättää sähkön hinnan kohtuullisuudesta, sähköverkon käytöstä, luonnonvarojen suojelusta sekä asukkaiden ja kotimaisen teollisuuden eduista ilman kohtuuttomien korvausvaatimusten uhkaa.
Ulkomaisten investointien pitää hyödyttää Suomea. Suomen lainsäädäntövaltaa ei pidä alistaa niiden tuotto-odotuksille.
-Satu Jaatinen